|
Taitaja 2011-tapahtuman kotisivut alkavat olla siinä vaiheessa, että rakenne ja graafinen ympäristö ovat valmiina ja sisällön tuottaminen on käynnissä.
Sirpa viestintä- ja markkinointivastaavana on kuvannut Taitaja-porukkaa ja osa kuvista lienee jo alustalle asennettukin. Samoin lajivastaavat ja varavastaavat työstävät näin vuoden viimeisinä työpäivinään lajikuvauksia sivuille vietäviksi. Tekstiä kuuluu olevan jo aika lailla ja lisää on tulossa. Hyvä niin - olemmehan itse asettaneet tavoitteeksi saada www-sivumme kaiken kansan pällisteltäviksi heti vuoden 2010 alussa.
Tuo aiemmin mainittu viestintä- ja markkinointivastaava on lähestynyt allekirjoittanuttakin näillä sisältöasioilla. Aluksi sain vienon pyynnön kirjoittaa lyhyt tekstinpätkä Taitaja 2011-sivujen blogiin. Minulle suotiin kunnia olla aivan ensimmäinen kirjoittaja blogissamme. Ei saanut pyytäjä tekstiä. Tuli uusi pyyntö – enää ei niin vieno, vaan sävy oli jo kotoisampi, melkein käskevä, luonteeltaan kuitenkin vielä pyyntö. No, kiireisiin vedoten en sitä tekstiä saanut vieläkään aikaiseksi ja pyytäjä jäi ilman. Tänään sitten tuli se kolmas soitto sähköpostin muodossa ja sen sävy oli jo aivan muuta kuin pyyntö. Käsky kuului ja oikein aikarajan kanssa. Huomenna olisi oltava jotain blogiin laitettavaa. Sain siis oivan syyn olla osallistumatta kodin Joulusiivoukseen näin vuoden pimeimpänä päivänä – minulla oli oikein dokumentti annetusta tehtävästä kiireisine aikatauluineen. Kiitin hiljaa mielessäni markkinointi- ja viestintävastaavaa…
Nyt oli siis kilpailujohtajan katsottava peiliin ja ryhdistäydyttävä. Tarkemmin ottaen piti katsoa Wikipediaan ja selvitettävä mikä se sellainen blogi oikein on. Tämän kaiken tietävän jokapojan tietolähteen mukaan Blogi on verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai useampi kirjoittaja kirjoittaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti niin, että uudet tekstit ovat helposti löydettävissä , ja niin että vanhat tekstit säilyvät luettavina ja muuttumattomina uusista teksteistä huolimatta. Eihän tuo nyt niin vaikeaa voi olla.
No, niin! Ei muuta kuin työn ääreen. Kone päälle ja kuppi kahvia, Joulumusiikkia soimaan taustalle. Keittiössä Savon Sanomat auki. Washingtonin lumimyrsky, Saab historiaan, Aino-Kaisa Saarinen, Janne Ahonen. Hyviä aiheita kaikki. Kuumia uutiskiviä, joista olisi helppo kirjoitella blogiteksti – se ihan ensimmäinen. Kaikilla on noista varmasti mielipide.
Palaan koneelle, tekstinkäsittelyohjelma on avattu jo pari tuntia sitten. Tuijotan ruutua. Aiheet ja sanat eivät ainakaan vielä juokse ruudulla. No, no hätä. Onhan tässä vielä huomiseen aikaa – monta tuntia.
Puoli yhdeksältä uutiset. Aiheita tulvii taas. Tämä tekee homman helpoksi. Saan tekstistäni ajankohtaisen, kun katson vielä nämä uutiset. Karjalassa kielipesä. Jouluaaton aatoksi erittäin huonoa ajokeliä. Tasavallan presidentti saanut Joulukukan ja Joulukuusen, muttei perinteistä Joulukalaa. Ei ole nykyisistä uutistenlukijoista Arvi Lindin seuraajaksi. Tämmöisiä uutisia. Maailman monimuotoisuudesta huolimatta ei ruudullani ole vielä edes otsikkoa blogitekstilleni. Koira ulos ja pissille. Alku aina hankalaa.
23.45 tulee Ulkolinja, jota en koskaan missaa - en nytkään. Sitä ennen olen syönyt juustoleivän. Anopin leipoman aidon maalaisruisleivän päälle olin loihtinut juuston kaveriksi myös lähikauppiaan siivuttamia meetvurstisiivuja, nimeksi vihreää ja oikeaa voita – sitä Valion punaista. Kursori vilkkuu ruudulla kutsuvasti, ehkä jopa vaatien. Aivolepona luen loppuun Remeksen uusimman, jota olen nautiskellut muutaman viikon iltalukemisina ja syön vielä neljä kylmää lihapullaa ja otan pienet nokoset. Herään klo 03.15. Vain monitorin kelmeä kajastus täyttää muuten pimeän työhuoneeni – se on vähän niin kuin Jouluvalo. Tai ei sittenkään. Päätän jatkaa nukkumista ja kirjoittaa sen tekstin sitten vasta aamulla. Deadline on puolilta päivin ja hammaslääkärin lisäksi minulla ei ole kalenterissa kuin kaksi tapaamista ennen lähtöä Kettusen Ranen 50-vuotispäiville. Ehtii sen siinä välissä, ja tekstihän menee kätevännopeasti sähköpostin liitetiedostona pyytäjälle – tälle markkinointi- ja viestintävastaavalle.
Varttia vaille seitsemän vääntäydyn ylös. Tytär kyselee miksi koneeni on päällä vaikka minä olen vielä sängyssä. En vastaa mitään. Nyt on jo vähän niin kuin pakko kirjoittaa se juttu. TV päälle, sieltä uusimmat uutiset. Aamutoimiinkin menee vartti, mikä mahdollisille lukijoille tiedoksi saatettakoon. TV:ssä on vieraana joku artisti, joka puffailee uusinta pitkäsoittoaan. Kivan näköinen nainen, mutta ei hänestäkään yhtä lausetta enempää bloginjuurta revitä.
Vartti aikaa valloittaa maailma kaunokirjallisin keinoin. Sitten se tulee - kaikkien aikojen aihe! Mikäpä olisikaan tuoreempi ja kiintoisampi aihe kuin kirjoittajan oma tyhjänpaperinkammo - tekstin kirjoittamiseen liittyvä tuska. Joka ainoa tavu ja sana ovat elettyä elämää – ja aivan tuoretta sellaista.
Kirjaimet alkavat juosta ruudulla. Suureksi iloksi ja yllätykseksi huomaan, että ruudulla on nyt tekstiä – saa pyytäjä haluamansa. Aanelonen on täynnä juuri ennen kahdeksaa. Siis ennen virka-aikaa!
Seuraavien kirjoittajien on tästä hyvä jatkaa ja parantaa yhteisen blogimme tasoa.
Jos markkinointi- ja viestintäihminen sallii ja tekniikka toimii, tämä teksti ilmestyy kaiken kansan luettavaksi vasta vuoden vaihduttua. Siksi on turhan aikaista toivotella hyvää Joulua. Mutta hyvää ja onnekasta uutta Taitaja 2010-vuotta toivotan kaikille blogimme lukijoille.
Ilkka T. Kemppainen
kilpailujohtaja
Taitaja 2011 Kuopio
|
